Kaikki Jeesuksen opetukset

Mat. 5:21	Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: "älä tapa", ja: "joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion".

Mat. 5:22	Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: "sinä tyhjänpäiväinen", on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: "sinä hullu", on ansainnut helvetin tulen.

Mat. 5:23	Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

Mat. 5:24	niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Luu. 12:57	Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?

Mat. 5:25	Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

Mat. 5:26	Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

Mat. 6:9	Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

Mat. 6:10	tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Mat. 6:11	anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;

Mat. 6:12	ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

Mat. 6:13	äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta. [Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.]

Mat. 6:14	Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;

Mat. 6:15	mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Luu. 6:36	Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.

Luu. 6:37	Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Luu. 6:38	Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne;

Mat. 7:2	sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

Mat. 7:3	Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?

Mat. 7:4	Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: "annas, minä otan rikan silmästäsi", ja katso, malka on omassa silmässäsi?

Mat. 7:5	Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.

Mat. 7:6	Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.

Mat. 9:9	Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle:

Mat. 9:9	Seuraa minua.

Mat. 9:9-10	Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.

Mat. 9:11-12	Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän:

Mat. 9:12	Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

Mat. 9:13	Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: "Laupeutta minä tahdon enkä uhria."

Luu. 5:32	En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.

Luu. 7:36	Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

Luu. 7:37	Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta

Luu. 7:38	ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

Luu. 7:39-40	Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:

Luu. 7:40	Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle.

Luu. 7:41	Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

Luu. 7:42	Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?

Luu. 7:43	Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi."

Luu. 7:43-44	Oikein sinä ratkaisit. Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.

Luu. 7:45	Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.

Luu. 7:46	Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.

Luu. 7:47	Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.

Luu. 7:48	Sitten hän sanoi naiselle:

Luu. 7:48	Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.

Luu. 7:49-50	Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle:

Luu. 7:50	Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan.

Joh. 8:1-2	Mutta Jeesus meni Öljymäelle. Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.

Joh. 8:3	Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle

Joh. 8:4	ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

Joh. 8:5	Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"

Joh. 8:6-7	Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille:

Joh. 8:7	Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.

Joh. 8:8	Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

Joh. 8:9	Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

Joh. 8:10	Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle:

Joh. 8:10	Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?

Joh. 8:11	Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle:

Joh. 8:11	En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.

Mat. 12:31	Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.

Mat. 12:32	Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.

Mar. 3:30	Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki."

Mat. 12:33	Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.

Luu. 6:43	Ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän.

Luu. 6:44	Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.

Mat. 12:34	Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Mat. 12:35	Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.

Mat. 12:36	Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.

Mat. 12:37	Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.

Mat. 18:21	Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"

Mat. 18:22	Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Luu. 17:3	Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.

Luu. 17:4	Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: "minä kadun", niin anna hänelle anteeksi.

Mat. 18:23	Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.

Mat. 18:24	Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.

Mat. 18:25	Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.

Mat. 18:26	Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: "Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki."

Mat. 18:27	Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.

Mat. 18:28	Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: "Maksa, minkä olet velkaa."

Mat. 18:29	Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: "Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle."

Mat. 18:30	Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.

Mat. 18:31	Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.

Mat. 18:32	Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: "Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;

Mat. 18:33	eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?"

Mat. 18:34	Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

Mat. 18:35	Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.

Luu. 15:11-12	Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: "Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva." Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

Luu. 15:13	Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

Luu. 15:14	Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

Luu. 15:15	Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

Luu. 15:16	Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

Luu. 15:17	Niin hän meni itseensä ja sanoi: "Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

Luu. 15:18	Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

Luu. 15:19	enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi."

Luu. 15:20	Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

Luu. 15:21	Mutta poika sanoi hänelle: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan."

Luu. 15:22	Silloin isä sanoi palvelijoilleen: "Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;

Luu. 15:23	ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,

Luu. 15:24	sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Ja he rupesivat iloa pitämään.

Luu. 15:25	Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.

Luu. 15:26	Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.

Luu. 15:27	Tämä sanoi hänelle: "Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin."

Luu. 15:28	Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.

Luu. 15:29	Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: "Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.

Luu. 15:30	Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan."

Luu. 15:31	Niin hän sanoi hänelle: "Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.

Luu. 15:32	Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt."

Luu. 18:9	Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

Luu. 18:10	Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

Luu. 18:11	Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: "Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

Luu. 18:12	Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani."

Luu. 18:13	Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen."

Luu. 18:14	Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Mat. 21:18-19	Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille:

Mat. 21:19	Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako.

Mat. 21:19-20	Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?"

Mat. 21:21	Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: "kohoa ja heittäydy mereen", niin se tapahtuisi.

Mar. 11:24	Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

Mar. 11:25	Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.

Mat. 27:38	Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.

Joh. 19:19	Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas."

Luu. 23:34	Mutta Jeesus sanoi:

Luu. 23:34	Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Joh. 19:23	Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.

Joh. 19:24	Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa."

Luu. 23:39	Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."

Luu. 23:40	Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?

Luu. 23:41	Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."

Luu. 23:42-43	Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Niin Jeesus sanoi hänelle:

Luu. 23:43	Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.

Mat. 27:45	Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.

Joh. 19:28	Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen:

Joh. 19:28	Minun on jano.

Joh. 19:29	Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen.

Joh. 19:30	Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän:

Joh. 19:30	Se on täytetty.

Mat. 27:46	Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen:

Mar. 15:34	Eeli, Eeli, lama sabaktani?

Mar. 15:34	(Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?)

Luu. 23:46	Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.

Luu. 23:46	Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä.

Mat. 27:51	Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,

Mat. 27:52	ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.