|
Luu. 15:11-12
|
Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
Nuorempi heistä sanoi isälleen: "Isä, anna minulle se osa omaisuudestasi, joka olisi tulossa minulle." Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
|
| |
|
Luu. 15:13
|
Ei kulunut montaakaan päivää, kun nuorempi poika keräsi kaiken mitä hän omisti, ja matkusti pois kaukaiseen maahan.
Siellä hän tuhlasi omaisuutensa, viettäen rietasta elämää porttojen kanssa.
|
| |
|
Luu. 15:14
|
Kun hän oli tuhlannut kaiken, koko siihen maahan tuli kova nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä köyhyyttä.
|
| |
|
Luu. 15:15
|
Niin hän meni tekemään sopimuksen erään sen maan kansalaisen kanssa, ja tämä lähetti hänet maatilalleen hoitamaan sikoja.
|
| |
|
Luu. 15:16
|
Hän halusi täyttää vatsansa sillä rehulla jota siat söivät, mutta edes sitä ei kukaan antanut hänelle.
|
| |
|
Luu. 15:17
|
Niin hän ajatteli itsekseen: "Kuinka monella minun isäni palkkaamalla työntekijällä on yltäkylläisesti ruokaa, mutta minä kuolen nälkään täällä!
|
| |
|
Luu. 15:18
|
Minä nousen ja menen isäni luokse, ja sanon hänelle: Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi,
|
| |
|
Luu. 15:19
|
enkä enää ansaitse että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minusta yksi palkatuista työntekijöistäsi."
|
| |
|
Luu. 15:20
|
Niin hän nousi ja meni isänsä luokse. Kun hän oli vielä kaukana, hänen isänsä näki hänet ja oli armollinen hänelle,
juoksi häntä vastaan ja heittäytyi hänen kaulaansa ja antoi hänelle hellän suukon.
|
| |
|
Luu. 15:21
|
Mutta poika sanoi hänelle: "Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä enää ansaitse
että minua kutsutaan sinun pojaksesi."
|
| |
|
Luu. 15:22
|
Silloin isä sanoi palvelijoilleen: "Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja laittakaa sormus hänen sormeensa
ja kengät hänen jalkoihinsa,
|
| |
|
Luu. 15:23
|
ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa se. Syökäämme ja juhlikaamme,
|
| |
|
Luu. 15:24
|
sillä tämä minun poikani oli kuollut, mutta hän heräsi henkiin. Hän oli kadonnut, mutta on löytynyt taas." Niin he alkoivat juhlimaan.
|