|
Joh. 11:1
|
Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.
|
| |
|
Joh. 11:4
|
Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi:
|
| |
|
Joh. 11:4
|
Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.
|
| |
|
Joh. 11:6-7
|
Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää;
mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen:
|
| |
|
Joh. 11:7
|
Menkäämme taas Juudeaan.
|
| |
|
Joh. 11:8-9
|
Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"
Jeesus vastasi:
|
| |
|
Joh. 11:9
|
Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.
|
| |
|
Joh. 11:10
|
Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa.
|
| |
|
Joh. 11:11
|
Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.
|
| |
|
Joh. 11:12
|
Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi."
|
| |
|
Joh. 11:13-14
|
Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.
Silloin Jeesus sanoi heille suoraan:
|
| |
|
Joh. 11:14-15
|
Lasarus on kuollut,
ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä.
|
| |
|
Joh. 11:17
|
Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.
|
| |
|
Joh. 11:18
|
Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.
|
| |
|
Joh. 11:21
|
Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
|
| |
|
Joh. 11:22-23
|
Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."
Jeesus sanoi hänelle:
|
| |
|
Joh. 11:23
|
Sinun veljesi on nouseva ylös.
|
| |
|
Joh. 11:24
|
Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä."
|
| |
|
Joh. 11:25
|
Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
|
| |
|
Joh. 11:26
|
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.
|
| |
|
Joh. 11:33
|
Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi.
|
| |
|
Joh. 11:35-36
|
Ja Jeesus itki.
Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"
|
| |
|
Joh. 11:38-39
|
Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
Jeesus sanoi:
|
| |
|
Joh. 11:39
|
Ottakaa kivi pois.
|
| |
|
Joh. 11:39-40
|
Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää."
Jeesus sanoi hänelle:
|
| |
|
Joh. 11:40
|
Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?
|
| |
|
Joh. 11:41
|
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi:
|
| |
|
Joh. 11:41
|
Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
|
| |
|
Joh. 11:42
|
Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon,
että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.
|
| |
|
Joh. 11:43
|
Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä:
|
| |
|
Joh. 11:43
|
Lasarus, tule ulos!
|
| |
|
Joh. 11:44
|
Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille:
|
| |
|
Joh. 11:44
|
Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.
|