Kaikki Jeesuksen opetukset

Joh. 4:1-2	Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes — vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa —

Joh. 4:3-4	jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan. Mutta hänen oli kuljettava Samarian kautta.

Joh. 4:6	Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle.

Joh. 4:7	Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle:

Joh. 4:7	Anna minulle juoda.

Joh. 4:9-10	Niin Samarian nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:

Joh. 4:10	Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: "anna minulle juoda", niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.

Joh. 4:13-14	Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Joh. 4:16	Mene, kutsu miehesi ja tule tänne.

Joh. 4:17	Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä." Jeesus sanoi hänelle:

Joh. 4:17-18	Oikein sinä sanoit: "ei minulla ole miestä", sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.

Joh. 4:19	Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta.

Joh. 4:20	Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla."

Joh. 4:21	Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.

Joh. 4:22	Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.

Joh. 4:23	Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.

Joh. 4:24	Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.

Joh. 4:27	Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa.

Joh. 4:31-32	Opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!" Mutta hän sanoi heille:

Joh. 4:32	Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä.

Joh. 4:34	Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.

Joh. 4:35	Ettekö sano: "Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu"? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.

Joh. 4:36	Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.

Joh. 4:37	Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen.

Joh. 4:38	Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille.

Joh. 4:43	Mutta niiden kahden päivän kuluttua hän lähti sieltä Galileaan.

Joh. 4:44	Sillä Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa omassa isiensä maassa.

Joh. 4:45	Kun hän siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset hänet vastaan, koska olivat nähneet kaikki, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana; sillä hekin olivat tulleet juhlille.

Mat. 6:5	Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

Mat. 6:6	Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Mat. 6:7	Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.

Mat. 6:8	Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.

Mat. 6:9	Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

Mat. 6:10	tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

Mat. 6:11	anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;

Mat. 6:12	ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

Mat. 6:13	äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta. [Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.]

Mat. 6:14	Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;

Mat. 6:15	mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Luu. 11:5	Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: "ystäväni, lainaa minulle kolme leipää,

Luu. 11:6	sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä";

Luu. 11:7	ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: "älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle" —

Luu. 11:8	minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.

Luu. 11:9	Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

Mat. 7:8	Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Mat. 7:9-10	Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?

Luu. 11:12	Taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin?

Mat. 7:11	Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!

Luu. 11:13	Kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!

Mat. 7:12	Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

Mat. 7:13	Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;

Mat. 7:14	mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Luu. 18:1	Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.

Luu. 18:2	Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.

Luu. 18:3	Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: "Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan."

Luu. 18:4	Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: "Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

Luu. 18:5	niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni."

Luu. 18:6-7	Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?

Luu. 18:8	Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Luu. 18:9	Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

Luu. 18:10	Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

Luu. 18:11	Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: "Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.

Luu. 18:12	Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani."

Luu. 18:13	Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen."

Luu. 18:14	Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Mat. 21:18-19	Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille:

Mat. 21:19	Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako.

Mat. 21:19-20	Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?"

Mat. 21:21	Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: "kohoa ja heittäydy mereen", niin se tapahtuisi.

Mar. 11:24	Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

Mar. 11:25	Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.

Joh. 16:12	Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.

Joh. 16:13	Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Joh. 16:14	Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Joh. 16:15	Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.

Joh. 16:16	Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.

Joh. 16:20	Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.

Joh. 16:21	Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.

Joh. 16:22	Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.

Joh. 16:23	Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.

Joh. 16:24	Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.